Kaksplus.fi

Hakuna matata

Hakuna matata

Thursday, 21 July 2016

Viides vauvani mun!

Meillä on alkanut taas vauva-arki!
Vahdin ettei kukaan mene herättämään vauvaa päikkäreiltä ja olen lähes neuroottinen tästä asiasta. Heräilen yöllä hyssyttelemään ja päädyn siihen, että otan pienen kainaloon nukkumaan. Siivoilen kakkoja ja pissoja, leikitän pientä lattialla ja käymme ulkona kävelyillä. Vauva on kyllä talossa, mutta karvainen sellainen. Ja juu, koiranpennusta tässä puhutaan.
Voe mahoton mikä suloisuus meidän hauva on! Katso nyt itsekin! Pystyisitkö vastustamaan tommoista karvapalloa? Karvapallo on nimeltään Leo.


Tällä hetkellä eletään raskasta vauva-aikaa sisäsiisteyttä ja käytöstapoja opettelemalla. Onhan tässä puuhaa juosta koiran kanssa parin tunnin välein pihalle koko lauman kanssa. Aika hyvin me ollaan päivisin saatu tarpeet tehtyä ulos, mutta yöllä niitä vahinkoja tietysti tulee. Ei tarvitse kyllä miettiä, että mitähän sitä tekisi. On todella tapahtumarikasta tämä arki tällä hetkellä. Aikataulutettu meininki kyllä hyvin pitkälti.
Haastavinta tällä hetkellä on vasten hyppiminen sekä pureminen niinkuin pennuilla yleensäkin tässä vaiheessa. Leikkiminen menee välillä vähän rajuksi ja Leo ei vielä tajua mikä on ikävää hampaiden käyttöä. Myös talutushihnaa on kiva purra sekä taluttaa vähän itse itseään. Sukulaiskoirien kanssa ollaan leikitty hauskat leikit ja muitakin koiria ollaan nähty ja haisteltu. Ollaan myös matkustettu eri kulkuneuvoilla kaupungissa. Vielä vähän pelottaa turkin harjaaminen ja pöydällä seisottaminen. Seuraavaksi odotellaan ensimmäistä pesua ja trimmausta, rokotuksia sekä pian alkavaa uhmaikää.


Wednesday, 13 July 2016

Helppoa kuin heinänteko!

"Voi kun teillä on vielä niin helppoa kun on vain 2 lasta!" kuulin eilen asioidessani Sörnäisissä eräältä naiselta. Eihän hän tietenkään tiennyt, että mulla oli puolet lapsista kotona.
On myös ollut päinvastaisia tilanteita missä olen ollut juurikin sen kahden lapsen kanssa ja joku mummeli on tullut päivittelemään kuinka minulla on varmasti kädet täynnä näiden pienten kanssa. Lisään aina pökköä siihen pesään iloisesti vastaamalla, että minulla on oikeasti neljä lasta ja kaikki 2-3 vuoden ikäeroilla. On myös ollut juurikin kaupassa hassuja tilanteita kun liikun koko komppanian kanssa ja jotkut jäävät suu auki tuijottamaan. En tiedä sitten lisääkö lasten eksoottisuus enempi syytä pällistelyyn vai pelkästään se, että niitä on niin hiton monta. Jotkut luulevat minun adoptoineen ja joskus on myös kysytty olenko heidän lapsenvahti. "Onko nämä kaikki oikeasti sinun omia?" Kuuleppa, käväsin Afrikassa safarilla ja mukaan tarttui pari muksuakin. Roikkuvat jalassa niin pakkohan ne oli mukaan ottaa. I just couldn't resist. Niin ja nyt meitä on yhteensä seitsemän! Melko karavaanikulkue me ollaan.



On se melko luksusta olla vain kahden lapsen kanssa liikenteessä, se tuntuu kuin lomalta. Tai jos kaikki lapset ovat jossain tai se yks tai kaks vaikka yökylässä. Aijai miten luksusta! Meillähän on ihan zen olo jo siinä vaiheessa. Meillä kaksi pienintä leikkii kivasti keskenään ja myös keskimmäiset lapset ovat hitsautuneet yhteen. Esikoinen huitelee jo paljon kavereiden kanssa, mutta kummasti se mamman kainalo kelpaa vielä iltaisin. Näppärästi meiltä kyllä yleensä sujuu koko poppoonkin kanssa. Viimeisin esimerkki kun kävimme mummolassa ja matkustettiin junalla kuusi tuntia. Minä ensin lemmikkivaunussa koiranpennun kanssa ja mies lasten kanssa leikkivaunussa. Parin tunnin jälkeen vaihdettiin vuoroa. Olihan koiranpennun kanssa huomattavasti helpompaa, mutta omat stressilevelinsä siinäkin on kun istut kuuden muun koiran ja niiden omistajien kanssa kuumassa pienessä lemmikkivaunussa kuin sillit purkissa konsanaan.

En oikeasti vähättele perheitä joissa on se yksi tai kaksi lasta. Tajuan, että on erilaisia lapsia, erilaisia vanhempia, erilaisia haasteita. En yritä päteä tällä kirjoituksella ja vähätellä muita. Onhan se nyt vaan selvää, että suurperheissä on sitä säpinää enempi. Ei meillä ainakaan ole hiljaista hetkeä saati kinatonta päivää. Aina on joku kriisi ja kaaos menossa, itkua ja hampaiden kiristystä suurin osa päivästä.

Olen vertaillut itseäni millainen olin silloin esikoisen ollessa ainut lapsi ja mitä olen nyt neljän lapsen äitinä. Rento meininki meillä aina on ollut, nyt vielä enemmän jos se nyt vaan on yhtään mahdollista. Olen melko vapaa kasvattaja enkä nipota tyhjästä. Meillä ei ole tiukkoja aikatauluja ja olen todella joustava. Ollaan melko tuulella käyviä. Ainut mistä olen melko natsi on hampaiden pesu sekä ajoissa nukkumaan meno. Sekin on oma episodinsa kyllä. Nykyään en sekoa rikki menneistä laseista, ruokasotkuista, sekaisin myllerretyistä huoneista tai edes myöhässä maksetuista laskuista. Olen tyytyväinen kun jääkaappi on täynnä ruokaa, vettä tulee hanasta, sänky on pehmoinen ja lakanat vastapestyt.