Kaksplus.fi

Hakuna matata

Hakuna matata

Wednesday, 20 January 2016

Ura.

Mulla on vielä yli vuosi aikaa siihen, kunnes Mona täyttää kolme vuotta ja kotona olo päättyy. En oikein tykkää ideasta sysätä lapsia päivähoitoon. Äidin kanssa on mun mielestä parasta olla. Meillä ei kuitenkaan ole puutetta siitä, etteikö olisi sosiaalista. Meillä on niin paljon lapsia naapureina, että se käy ihan kerhosta. Mona saattaa mennä ensi syksynä samaan kerhoon Matiaksen kanssa, joten mulla on se vuosi aikaa päättää mitä teen. Haluaisin johonkin lisäkoulutukseen, mutta ei ole hajuakaan mitä teen ammatikseni. Mulla ei ole mikään kiire työelämään, sillä en ole vieläkään ihan varma mitä alan tekemään. En haluaisi tuhlata elämää olemalla jossain työssä mikä ei ole yhtään mielekästä. Tykkään kosmetologin hommista, mutta yrittäjyyteen en luultavasti enää ala, sillä en kestä sitä stressin määrää.Haluaisin kyllä opiskella lisää intialaista päähierontaa, shiatsua, joogaa .... Unelmahan olisi jos olisi oma paikka missä voisin tehdä kaikkia erilaisia hoitoja esimerkiksi jalkahoitoja, kasvohoitoja, meikkausta, hierontaa, intialaista päähierontaa, vyöhyketerapiaa. En vaan tykkää siitä yrittäjyys puolesta. Miksei voi vaan harjoittaa ammattia ilman sitä stressiä, että pärjääkö? Tykkään kuitenkin tehdä noita hommia. Jos löytyisi joku paikka missä tehdä tätä kaikkea ilman, että maksan älytöntä vuokraa.
Mikä musta tulee isona? Ehkä vielä jonain päivänä mulla on semmoinen oma pikku hoitola, en varmaan usko itseeni tarpeeksi. Mä näen, että Keniassa tämä ammatti olisi huomattavasti helpompi toteuttaa.


Monday, 18 January 2016

Arkea.



Nyt kun Job on palannut Kenian reissulta, niin meilläkin on taas normiarkea.
Oli kyllä helpottavaa saada mies takaisin! Propsit vaan kaikille yh-äideille. Kyl mä sen muuten vedin ihan hyvin vaikka itse sanonkin. Viimeiset päivät alkoi vaan olemaan melko hermoja kiristäviä. Kirjoittelenkin nyt tästä tulevasta viikosta miten meillä nyt menee arki.

Maanantai: Kello herättää taas seitsemältä. Emmaa herättelen samalla kun keittelen kaffetta itelleni. Kaikki herää yksitellen. Ensin Mona, Naomi, Matthew ja lopuksi Emma revitään sängystä ylös.
Meillä kaikki muut menee hyvissä ajoin nukkumaan, viimeistään iltaysiltä arkipäivisin. Emma vitkuttelee 22-23 asti ja se on todella puuduttavaa kun ei vaan nukahda.

Emma lähetetty puolihorroksessa koulumatkalle luistimien ja kypärän kera. Meillä on hyvä ja toimiva systeemi naapurin kanssa, että viedään suunnilleen vuorotellen Naomia ja hänen tyttöö samaan eskariin. Maanantai on multa vapaa viemisten suhteen joten lähetän Naomin matkaan vartin yli 8. Sitten alkaakin aamupalan syönti Matthewn ja Monan kanssa.
Maanantaina käyn myös tekemässä kauppareissun Arabiassa. Oon melko tapojeni orja nykyään. Maanantai, keskiviikko ja lauantai on mun kauppapäivät. Tykkään käydä kaupassa, koska saan samalla vähän happea. Meillä menee ihan näppärästi muutenkin kauppojen kanssa, koska useimmiten pääsen pelkästään Monan kanssa kulkemaan ja kaupat on kävelymatkan päässä. Ke-pe on Matthewn kerhopäivät ja lauantaina on joko iskä kotona tai lapset isommat odottelee kauppareissun ajan kotona tai naapurissa. Ja joo, meillä 6 ja 8 vuotiaat on pärjänny jo itsekseen kauppareissun ajan. Puhelimella voi soittaa jos tulee jotain.

 Daddy is home!

Tiistai: Meillä oli ennen Naomin puheterapia tiistaisin, mutta nyt vaihdoimme sen torstaiksi ainakin muutamaksi viikoksi. Katsotaan helpottaako vai onko rankempi päivä. Torstaisin on kuitenkin Matthewn kerhokuskailut ja sitten vielä Pasilan reissu iltapäivällä. Onneksi puheterapia luultavasti saadaan päätökseen tänä keväänä. Naomilla ei tunnu olevan mitään vaikeuksia enää, välillä toki huomaa jotain pientä, mutta puheterapia on ehkä jo tarpeetonta. Tämä on tosi helpotus meidän arkeen! Tätä on kuitenkin ollut viimeiset 3 vuotta. JOKA. IKINEN. VIIKKO.
Saatan pesaista pyykit pesulassa. Niin tämä meinaa siis suunnilleen kolmea koneellista pyykkiä. Ravaat siellä edestakaisin parin tunnin ajan. En halua luopua pesulavuoroista, koska saan kuivausrummusta vaatteet suoraan kaappeihin ja se on luksusta. En ikinä suostuis ostamaan omaksi kuivausrumpua, säästän rahani ennemmin johonkin muuhun. Tietty jos ois millä mällätä niin eri asia, hah.


Keskiviikko: Mun vuoro viedä ja hakea eskarilaiset. Keskiviikkona on myös Matthewn kerho eli päivä alkaa niin että koko poppoo astuu ovesta ulos vartin yli 8, eskarilaiset pudotetaan matkalla ja jatkamme kerhoon Vallilaan. Sieltä jatkamme Monan kanssa kauppaa kohti. Puoli 12 haetaan Matthew kerhosta ja siitä vääntäydymme eskaria kohti hakemaan tytöt puoli yhdeltä.
Kotona ei tuu paljo huilattua, koska haluan että ruoka on valmis neljältä ja sen jälkeen saan edes hetken rauhan ennen kuin alkaa iltahommat, jotka kestää meillä kuitenkin oman aikansa. Oon ajatellu, että kunhan Monakin alkaa nukkua läpi yön (heräilee vielä joskus ja nukahtaa mun kainaloon) niin alkaa kunnon armeijameininki. Nyt ollaan menty tähän asti paljon Monan ehdoilla ja mä niin tiedän että se unikoulu pitäisi jo aloittaa, mutta me ollaan kaikki niin erilaisia tässä. Mä menen mistä aita on matalin enkä ala huudattamaan lasta. Ennemmin nukun laps kainalossa siihen asti, että pärjää ilman äitiä koko yön. Näin oon tehny kaikkien lasten kans ja kyllä ne on oppinu kaikki omissa sängyissä nukkumaan läpi yön. Naomi ja Matthew varsinkin on ihan unelma lapsia nukkumisten kanssa. Ai niin joo, Emman kanssa vängätään vielä. Noooooh.


Torstai: Tää on muuten lähes samanlainen päivä kuin keskiviikko, mutta on plussana se puheterapia reissu. Naapurin kanssa on kuitenkin ollut nyt semmoista diiliä, että Matthew sais olla sen aikaa siellä leikkimässä. Muuten Matthewlle olisi liian rankka päivä kulkee mukana kerhon jälkeen. Poika onkin välillä vetäny päikytkin siellä.

Perjantai: Perjantai on niin ihana päivä, kun tietää, että alkaa viikonloppu. Eska ja kerhokuskailut edestakaisin ei tunnu enää miltään, kun tietää, että saa pian sen kahden päivän rauhan.
Viikonloppuisin en tee yhtään mitään ekstraa, teen vaan sen mitä jaksan. Yleensä Jobillakin on vapaata joten en ole pelkästään lasten kanssa ja on niin kiva tehdä kaikkea yhdessä. Ruoanlaitto ei ole mun mikään lempparihomma. Jos ikävin kotihomma pitäis valita niin se on kokkaus. Pakkopullaa mulle. Hyi.
Viikonloppuisin on siis mun omaa aikaa, heh. Siinä muodossa, että saatan olla vallan hurja ja jumpata. Saatan aloittaa kuntosalin tai esimerkiksi joogan vielä joku kaunis päivä, mutta vielä mulla ei ole älytön hinku. Ennemmin teen kotona omassa rauhassa.
Lauantaina meillä on saunavuoro, joka on myös lasten viikon kohokohta. Jep, tämmöstä on meillä. Käykö kateeksi? Hehe.

Leffa postaus.

Katsottiin eilen pari Oscar ehdokas leffaa. Elikkä Amy ja Revenant.
Molempia hehkutan nyt tässä postauksessa. Mulla ei nykysin ole paljoa aikaa istua alas ja katsoa leffoja. Joo yritä nyt keskittyä johonkin ku revitään joka suuntaan.
Jos ylipäätään saan valittua yhtään leffaa mitä vois katsoa jää se kesken tai näen leffaa sieltä täältä tai se pyörii taustalla ja menee kokonaan ohi.
Tiedän aika paljon leffoista ja näyttelijöistä, mutta nykyään tulee katsottua vaan ne isoimmat leffat tai lempinäyttelijöiden tekeleet lähinnä.
Tykkään kaikista dokkareista joten katsottiin sitten Amy. Oon nähny mm. Katy Perryn ja kaikki Justinin dokkarileffat. On mukava kurkistaa artistien elämään ja nähdä niiden oikeat persoonat. Amy Winehousesta kertova dokkari houkutteli koska rakastin Amyn musiikkia ja persoonaa. Tämä leffa kyllä pysäytti. Paljastui paljon asioita mitä en tiennyt ja pari piisiä avautui entisestään auki esimerkiksi Back to black. Vitsi mikä ääni sillä naisella oli. Ja niin kaunis ja erikoinen. She was super talented, but so troubled. Tuli kyllä tippa linssiin monta kertaa ja kävi niin sääliksi. Ainoastaan Amy ois itse auttanut itseään jos se ois ollu tarpeeksi vahva siihen. Kaikista eniten ärsytti se miten julmasti ihmiset kohteli Amya kun se kaikki julkisuus jylläs pahimmillaan. Kaikki ne julmat vitsit. Kaikkihan sen näki miten paljon ongelmia sillä oli. Maailma osaa olla julma.



Sitten Leonardo DiCaprion leffaan The Revenant. Ai hemmetti. Oon monta vuotta fanittanut Leoa. Kaikki sen leffat kolahtaa, mutta lempparit ovat Titanic, Wolf of Wall Street, Catch me if you can, Django Unchained, Blood Diamond, The Departed, Beach, Basketball diaries ja nyt tämä Revenant.
Nykyään näen harvoin mitään leffoja joista riittää puhuttavaa jälkeenpäin. Tykkään kun innostun jostain leffasta täysillä. Tämän leffan parasta antia on kyllä karut maisemat, näyttelijät Tom Hardy ja tietty Leo ja koko leffan tunnelma. Ensin ajattelin, että tämä ei taida nyt iskeä yhtään. Oikeastaan heti sen kuuluisan karhu kohtauksen jälkeen aloin innostua. Se kohtaus pyörii edelleen mun päässä. Sydän hakkas ja kouristelin sympatia kivuista. Pidin silmiä kiinni, huusin "JESSS!" kun jotain kävi hyvin, käskin Leon nousta ylös... Elokuvaa on kuvattu mm. Kanadassa hyisevissä maisemissa ja juuri pakkasen kourissa olleena pystyy samaistumaan moneen tilanteeseen, kun tietää miten kylmä voi olla.
Oon jo monet kerrat toivonut Leon voittavan Oscarin, mutta tänä vuonna sen on tapahduttava. Leo pisti itsensä niin likoon. Wolf of Wall Streetissä sen kaiken mahtavuuden jo näki, mutta jos tällä niin karulla roolilla ei Oscaria heru niin on tapahtunut virhe. Oscarit jaetaan 88. kertaa ja jos DiCaprio ei voita niin se tulee näkymään historian kirjoissa kamalana vääryytenä.


Friday, 8 January 2016

.


Vielä viikko ja mies kotiutuu Kenian reissultaan. Tää on pisin aika mitä ollaan oltu erossa... hei, kohta kymmenen vuoden yhdessäolon aikana! 10 vuotta! Äkkiä se hurahtaa. Tuntuis olevan kaikilla ikävä toisiaan. Tuu jo kottiin! Mitä nää siellä teet?!


Viikonloppu koitti vihdoin ja viimein. Loppiainen sekoitti pakkaa ja arki alkoi kankeasti. Paukkupakkaset tuli ja meni. Nyt näyttäis lukema -17. Eihän se oo enää mitään!
Mua ei haitannu nuo pakkaset oikeastaan kun pukeutuu sen mukaan. Tänään ei palellu yhtään, eilen en laittanu villasukkia jalkaan nii vähän kipristeli. Porukka jakso nillittää, mut hei, meillä sentään on kunnon lämmitykset taloissa. Lisää vaan vaatetta päälle jos palelee. Suomessa on neljä vuoden aikaa jos ette ole huomannu. Eikä täällä ketään väkisellä pidetä, ei muuta ku passi ja hammasharja laukkuun ja palmujen alle siitä sitten, moro! Mä tykkään pukeutuu villavaatteisiin ja pipoihin. Istun vaik sisälläki pipo päässä jos tarvii. Lapsetki tykkää kun on vihdoin jäätä ja lunta. Huomiseksi tytöt suunnitteli jo luisteluhommia.