Kaksplus.fi

Hakuna matata

Hakuna matata

Friday, 27 November 2015

Joulun odotusta.

Mulla on kauhea into jo lähteä pohjoiseen. Ensinnäkin aivan kauhea ikävä äitiä. Siis älytön! Ja tietty muita sisaruksia ja niitten lapsia, mutta äiti vie voiton.
Äiti on ensinnäki ihan ykkönen luomaan joulutunnelmaa.
Siihen kuuluu Jari Sillanpään joululevy. (Nyt varmaan soitetaan myös paljon Antti Tuiskun joululevyä).
Kynttilöitä niin paljon kun sielu sietää.
Torttuja pellillinen uuniin. Kirpakka ilma ulkona tai edes vähäsen lunta.
Lasten kärsimättömyys milloin Joulupukki tulee. Riisipuuro heti aamusta ja ripaus kanelia.
Klassikkoleffoja kellon ympäri. Suklaakonvehtirasioita, Julia karkkeja ja vastakudottuja villasukkia.
Joulusauna ja kierros hautausmaalla vieden kynttilät iskän, sedän ja mummon haudalle.
Joulupäivä pelkissä pyjamissa.
Kinkusta leikattuja siivuja ja joulusiideriä. Äitin tekemiä porkkanalaatikoita.
Voi joulu, tule jo.





Emman toivomuslista.

Emma halusi tehdä oman joululahja listansa tänne mun blogiin.
Siinäpä sitte vink vink Joulupukille vol.2.


Tämä Koululainen lehti hakusessa jossa Antti Tuiskun haastattelu ja juliste. Vaatimattomat toiveet on, täytyy sanoa :)

Uus reppu. Nykyinen on leopardikuosinen, mutta siinä on jo pikkutaskussa rispaantunut kangas. Itse tyttö myönsi laskeneensa mäkeä alas reppu selässä, joten siinä oli sitten reppu kärsinyt.

  Taas Koululainen kera Sannin.

  Uudet kuoret luuriin.  Aika heikkoa tekoa ovat nämä Samsungiin tarkotetut kuoret, ei kestä käytössä edes puolta vuotta.

Mulla ja tyttärellä sama vaatemaku. Mitä se lie kertoo musta, heh. 8 vuotiaalle tämä on ihan jees look. 31 vuotiaalle, hmmmmm? En todellakaan aio pukeutua ikäisteni mukaan. Tai itseasiassa en tiedä miten mun ikäisten pitäis pukeutua, mutta tuskin ihan samaan tyyliin kuin 8 vuotias. Mutta esimerkiks joku hyvin naisellinen tai asiallinen tyyli ei ole yhtään mua. How boring! Toisekseen jos nyt kolmikypäsenä pitäs pukeutuu kuin joku harmaa hiirulainen niin mitä sitten 20 vuoden päästä?! Mua ei saa kiikkutuoliin keinumaan, ennemmin leijun jossain pilvissä. Ikä ei oo mulle probleema, mutta se on et pitäs käyttäytyy jotenkin asiallisesti. No thanks! Jätetään se vakavana oleminen jollekin toiselle, joka sen osaa.


Neiti haluais uusimman iphonen (heh!) Baby lipsejä lisää, kynsilakkoja, uudet talvikengät ja pipon. Kaikki tekstipaidat on in.


Sitten nämä iänikuiset Littlest Pet Shopit. Näitä ei oo koskaan liikaa ja nimenomaan näit vanhoja, ei niitä uusia kaupasta.
Baby lipsejä lisää vielä.
Tässä viimenen vinkki pukille:







Wednesday, 25 November 2015

Joulupukille vink vink.


Rakastan näit vanilja tuoksuja ja Victoria's Secret on nyt vissiin se juttu?



















Oikeastaan se mitä mä OIKEASTI haluan, sitä ei rahalla saa eikä tällä materialla ole mitään väliä mulle. Nää on vaan niit juttuja mitä mä aion hankkia joka tapauksessa vaikkei Pukki näit mulle toiskaan. ;)

Kuvat täältä:J Lo 
 Korit
karttapallo
 afrikkataulut
matto
 kirja

Tuesday, 17 November 2015

Terapiaa.

Oi että oli hankalaa tänään puheterapiaan lähteminen. Naomihan on käynyt puheterapiassa sen parisen vuotta ja jatkuu vielä kevääseen asti. Nyt alkaa näyttämään siltä, että kevään jälkeen ei olisi jatkoa, mikä on aivan mahtava juttu! Naomihan on mennyt eteenpäin aivan älyttömän suuren harppauksen tässä vuoden sisällä. Meillä oli vielä pari vuotta sitten todella hankalaa sen puheen kanssa, mutta nyt monetkaan ei tiedä, että Naomi sellaista tarvitsee. Nykyisin on tartuttu vain joihinkin sanojen taivutuksiin, sanastoon sekä muistin vahvistamiseen.

Naomilla on puheterapiaa Pasilassa joka tiistai eskarin jälkeen iltapäivällä. Tänään ei olisi millään malttanut jättää leikkejä kesken Emman ja kavereiden kanssa. "Me ollaan käyty siellä varmaan sata kertaa! Mä en jaksa mennä taas!" Naomi parkui. Sitte koitettiin vaihtaa vaatteita ja saada tyttö piristyyn. Itkuhan se tuli taas pukiessa ja tsempattiin toisiamme. Sanoin, että en minäkään jaksaisi millään lähteä, mutta jos me halutaan, että tämä puheterapia saadaan joskus päätökseen niin mentävä on. Muistuttelin Naomia miten huimasti kehutaan joka tunnin jälkeen, kun kaikki menee niin hienosti. Halattiin pitkään ovella ja vetästiin henkeä. Taas mentiin.

Eihän tämä nyt niin rankkaa pitäis olla, tunti viikossa. Mutta kyllä siihen koko hommaan menee 2 ja puoli tuntia matkoineen päivineen.
Ja yleensä meillä on Mona mukana, joskus Matthewkin. Job on ottanut nyt loppuvuodeksi tiistait vapaaksi (viikonloppuna sitten töitä) että on helpottanut kovasti kun on voinut jättää Matthewn matkasta pois. Yks vähempi puettavaa, huh.
Tälle vuodelle vielä 3 käyntiä. Sitten kevät jäljellä vielä. Kyllä me tää vedetään.
Kunhan vaan päättää, että nyt on hyvä päivä heti aamusta niin kaik menee ihan jees.

Sunday, 1 November 2015

Paketissa

Mä olen hyvissä ajoin liikkeellä joululahjojen kanssa. On löytynyt jo Naomille sekä Emmalle todella toivotut ja pitkään odotetut lahjat. Näitä on siis toivottu jo viime vuonna vaan ei ollut otollinen aika tai kaupan hyllyiltä ei vain yksinkertaisesti löytynyt. Yhden yhteisen lahjankin oon jo hommannut. Loput saattaa olla pehmeitä paketteja. Pojalle on jo mietitty pari juttua, tilausta vaille valmis. (Voiko olla helpompaa, hämähäkkimiestä, Batman autoa ja Transformereita on kaivattu). Monalle en ole vielä keksinyt mitään enkä ole varma tarviiko hankkiakaan mitään. Saattaa vaan olla, että isommat sisarukset miettivät miksei Mona saisi yhtäkään pakettia, joten ehkä joku nukke vois olla hankintalistalla vielä. Yhden koko perheen yhteisen lahjan olen jo hommannut.
Eli joulu alkaa olla paketissa pian. Oon todella aikasessa ainakin omasta mielestä, mutta vihaan sitä stressiä mikä iskee viimeisillä viikoilla. Nyt on vaan jäljellä syömispuoli. Tosin sitäkään ei olla vielä päätetty vietetäänkö joulu Helsingissä vaiko Rantsilassa mummolassa. Kaikki riippuu Jobin töistä sekä meneekö käymään Keniassa. Mä olen jo kattellut junalippuja pohjoseen. Huhheijaa miten VR rahastaa... Onneksi lapsista ei sentään mene maksua. Kop kop.