Kaksplus.fi

Hakuna matata

Hakuna matata

Wednesday, 20 May 2015

Virtaa!

Siis huh heijaa! Mä oon ihan täynnä energiaa, sitä riittäis vaikka muille jakaa. Aurinko tekee mulle heti ihmeitä. Mä oon koko ajan ihan täpinöissä ja touhunnu vaikka mitä. Oon saanu vaihdettua talvikamppeet varastoon ja kesän jutut tilalle. Ollaan oltu suht. terveitäkin.
Emmalla on huomenna koulussa "superpäivä" eli saa pukeutua naamiaisiin ja siellä on kaikenlaista hauskaa ohjelmaa mm. tanssimista, saa viedä herkkuja ja pelejä mukana. Emma pukeutuu pandaksi ja vie mukanaan uuden Twister-pelin sekä vaahtokarkkeja ja lakuja.
Mulla itellä on ollu ihan älytön spurtti päällä, koko ajan tekee mieli liikkua ja lujaa. En tajua mistä tää kaikki energia tuli, mutta en valita kyllä. Juoksen kaikki portaat mitä vastaan tulee jos liikun ilman rattaita. Lapset vieny ulos potkuileen ja pyöräilemään, siinähän ne päivät nopeasti vierähtää.
Oon saanu tehtyä listat valmiiksi Naomin synttäreitä varten ja tytön mekkokin tipahti tänään postista. Kaikki kondiksessa, oon niiiiin ylpee itestäni, jos saan itseeni kehua. Hoh.

Jos jotaki negatiivista, niin meillähän meni vessanpönttö rikki! Siinä luultavasti se vesitankki rikki, siitä lohkes yhtäkkiä palanen. Pitäshän sen nyt normi istumista kestää, heh! No, tilattiin uus tilalle ja semmoset apauttiarallaa kolmensadan euron lasku tulee perästä. Kivat sulle, siinä meni kesäsuunnitelmat uusiksi. Rahat menee pönttöön! Terve!
No, toivotaan, että saadaan vakuutuksesta edes osa takaisin. Buhuu! Meillä kun joku juttu menee rikki, niin alkaa semmonen ketjureaktio. Eka läppäri, sit tää, niin ja tuplarattaiden rengas meni taas puhki, ylläri! Kuinkakohan mones kerta tälle vuodelle? En jaksa noita enää.
Kävi sitten niin hyvä tsäkä, että sain melkein naapurista ihan kelpo rattaat tilalle. Yksi muutos kuitenkin tähän tuli... Matthew alkaa käveleen kauppareissuilla yms. Eli peto on irti! En tiedä mitä tästä tulee... Uhkailu, lahjonta ja kiristys, näillä mennään. Mua ei haittaa itkupotkuraivarit julkisella paikalla, mutta se, että mun pitää kantaa se huutava ja riehuva lapsi kotiin, se mua raivostuttaa, koska mulla on rattaat työnnettävänä sekä kauppakassit kannettavana. Poika joutuu nyt testiin. Toivotaan, että kaikki sujuu. Matthew ainakin on itse innoissaan tästä ja ehkä harjoitus tekee mestarin. En vain usko, että Matthew kävelisi kiltisi rattaiden vieressä, tyttöjen kanssa tästä ei ollut ikinä mitään taisteluja. Matthew on mestari karkaileen ja uhmiskohtaukset ei säästele ääntä.

 

Monday, 18 May 2015

Matthew the Menace.


Matthew on taas tempassu! Viime lauantainahan meinas käydä taas köpelösti. Huh heijaa, että mua vieläkin tärisyttää polvia kun ajattelenkin miten ois voinut käydä.
Mä lähdin mun normille viikonloppu ruokaostoksille Arabian ostarille Monan kanssa. Muut jäivät kotiin daddyn kanssa. Emma oli vielä yökyläilyllään naapurissa, Naomi ja Matthew leikkivät normisti yhdessä. Lähdin siis kauppaan ja sanoin moikat. Oon jo kaupan kassalla noin 10 minuutin päästä kun pasmat menee sekaisin. Huomaan missanneeni puhelun Jobilta ja soitan takaisin. Sieltä kuuluu hätääntynyt ääni. Osa menee ihan korvasta sisään ja toisesta ulos. Naomi oli lähtenyt naapurin tytölle kylään, ehkä ovi ei ollut mennyt perästä kunnolla kiinni, koska Matthew oli päässy livahtaan ovesta ulos perässä. Job oli ihmetellyt kuinka hiljaa Matthew on huoneessaan leikkimässä, tässä vaiheessa hälytyskellot soi aina. Poikaa ei ollut kuitenkaan näkynyt missään. Sitten naapurin ovelle, että tuliko Matthew Naomin perässä tänne, ei?! Samantien oli näkynyt rapusta ulos kuinka joku pariskunta pitää poikaa kädestä kiinni ja taluttaa takaisin kotiin päin.
Voi herra isäääääh kuinka mä rutistelin poikaa kun palasin kotiin. Poika oli lähtenyt etsimään mua! Mitä ihmettä tuon pojan päässä oli liikkunut. Siellä se ilman kenkiä juosta viipotti! Sitäki hämmästelin miten poika oli päässyt alaovesta ulos. Siellä oli nyt kyllä enkeli mukana menossa, tuo tie tuossa talon vieressä on melkoisen vilkas, onhan siinä myös iso parkkis jossa ois voinut sattua pahasti. Pitkät saarnat on käyty kuinka parkkikselle ja bussipysäkille ei mennä IKINÄ yksin. Äidin perään ei lähdetä.

Lapset, ne on nopeita! HUH!

Tiptop.

Neljän lapsen äitinä ei oo aikaa puunata ylimääräisiä; pestä ikkunoita, myydä lasten vaatteita kirpputorilla, tehdä gourmet aterioita, askarrella lasten kanssa, pestä kämppää lattiasta kattoon.... Vai onko? Nyt kun aurinko on tullut esiin mustakin on löytynyt se aikaansaavampi tyyppi. Normi arkirientojen lisäksi ollaan hankittu Emmalle uusi sänky, oon järkännyt varastoa ja kaikkien vaatekaappeja sekä metsästänyt pets shoppeja fb kirppiksiltä tytöille. Emman huone on nyt valmis, muutama juttu puuttuu vaan seinältä. Naomin ja Matthewn huone ois seuraava projekti sekä olkkariinkin haluaisin muutaman jutun. Pikkuhiljaa.
Nyt oon myös jumpannut ja haaveillut lenkkeilyn aloittamisesta. Salille mua ei vielä saa, mutta kotona on kiva ominpäin tehdä. Ilman tuomitsevia katseita. Mitään ylimäärästähän mussa ei ole, mutta ois kiva saada vähän lihasta lisää. Tämmönen luuviulu kun oon vaikka mä olen aina syönyt kuin hevonen.



Mona on alkanut seisoa ja kävellä tukea vasten. Välillä mennään ehkä liiankin lujaa. Kaikkihan nämä lapset on lähteneet aikaisin liikkeelle ja niin nytkin. Mona puhua pölöttää ja näyttää ymmärtävän paljon puhetta mikä on tosi iso juttu mulle, kaikilla muillahan on ollut tuon puheen kanssa ongelmia. Ehkä enemminkin puheen tuoton kanssa, ymmärtämisessä on ollut vain Naomin kanssa probleemia.

Pöö.

Noni. Nyt lähtee taas. Nimittäin saatiin läppäri takaisin korjauksesta. Täähän oli aika heikossa hapessa. Windows päivityksen jälkeen näyttö lakkasi toimimasta kokonaan. Sain sitten kaverilta yhden tietsikkakorjaajan numeron joka ystävällisesti kävi hakemassa masiinan huoltoon. Saatiin uudet näppäimet puuttuvien tilalle. Jos joku ei muista niin Matthewhän repi niitä irti silloin kerran.

Kaks viikkoa vielä koulua jäljellä! Sitten ois vielä 4 kerhopäivää, 6 Pasilan puheterapia keikkaa, yks hammaslääkäri käynti, Naomin synttärit.... Parit kaverisynttärit on nyt ohi ja yhdet sellaiset joudutaan skippaamaan. Kaikkeen ei vaan voi revetä.

Eilen oli pihatalkoot ja lapset viihtyi koko päivän ulkona, mahtava sääkin kun oli. Matthew kun tuli sisälle puol seitsemän aikaan niin kyllä silmät jo seiso päässä. Nappasin pojan iltapesulle ja suoraan siitä sänkyyn. Meni ehkä 5 minuuttia kun nukahti. Oli kyllä kiva rupatella naapureiden kanssa.

Tänään on sitten taas vaihteeksi sadepäivä ja lapset hyppii seinille sisällä. Mä kun en ole semmoinen "Nyt ulos, satoi tai paistoi" tyyppinen mamma.

Seuraavaksi ois sitten vuorossa ne Naomin synttärit, joista on hölisty viimeiset kaksi kuukautta. Mun piti valmistautua niihin ajoissa, mutta näin se vaan menee, että viime tinkaan jää taas kaikki.