Kaksplus.fi

Hakuna matata

Hakuna matata

Wednesday, 25 March 2015

Tässä on meikitön nainen!


Olen nykyisin enemmän ilman meikkiä kuin meikin kanssa. Saatan hipasta ripsaria nopeesti jos jonnekin ihmisten ilmoille mennään. Siinäpä se. Meikkivoidetta laitoin viimeksi Matiaksen synttäreille, ennen sitä varmaan hiihtolomalla kun käytiin keskustassa. Mua ärsyttää nää "#all natural #no_filter #no_makeup ja silti ollaan ripsipidennyksineen, täyttöhuuleineen ja hiuspidennyksineen kuvissa. Niin ja solariumissa käyty.
Missä on luonnollisuus? Mää en kestä mitään feikkeilyä. Oon ihan mielelläni tämmönen niinku olen ja jos ei kelpaa niin eipä tartte katellakaan. Ja yritän myös jankata omille tytöilleni sen päähän, että luonnollisuus on kaunista. Ihan omana ittenä kelpaa kyllä olla eikä tartte yrittää muuntautua miksikään muuksi. 




Shameless.


Haluan nyt kiihkoilla tästä mun lemppari tv-sarjasta yhden postauksen verran. Shameless! Ah niin hävyttömiä! Mun lempparihahmot vaihtuu joka kaudella. Fiona, Kevin, Lip, Carl, Mickey... Nyt en pääse yli Svetlanasta. Aina kun me katsotaan uusin jakso me jaksetaan puhua siitä koko illan ja ehkä vielä seuraavanakin päivänä. Jos joku vaan sanoo, että hei katsotko Shamelessia? Oh boy! Meistä tulee bestikset! Mä innostun puhumaan siitä kenen kanssa vaan seuraavan tunnin ajan. Shameless on ollut osa meidän elämää viimeiset viis vuotta ja mä niin toivon et tää sarja jatkuu ja jatkuu... Mä niin elän noiden mukana!

Kaikissa hahmoissa on semmosta syvyyttä mikä aina yllättää. Sarjan alussa en voinu sietää Mickeytä. Se oli niin ahdistava. Nyt se on yks mun lemppareista.
Samoiten Fiona, alussa samaistuin tyyppiin heti ja olin niin täpinöissä. Viimeset 2 kautta oon ollu ihan pihalla et mikä tota naista vaivaa. Carl on ollu aina yks lemppareista, se on niin hullu. Lip ei oikein inspannu mua eka, mutta sit kun Fiona sekoili ja sen piti vähä petraa niin johan kasvo mun silmissä koko herra. Kevin on alusta lähtien ollu top vitosessa. Haluisin Liamin itelleni! Debs on niin söötti! Ihana jos mulla ois bestis niinku Fiona tai V. Svetlanan venäjän aksentti! Mun on ihan pakko puhuu sillä aksentilla loppupäivä kun katson yhen jakson. Orange boy... Ian ja Mickey, aww en kestä! Otanko tän sarjan vähän liian tosissaan? Älä.

Auta armias jos joku sanoo jotain epämääräistä sarjan näyttelijöistä tai ylipäätään ei ymmärrä kyseistä sarjaa. Se on ihan sama kuka mulla alkaa otsan verisuoni pullottaa ja puristan nyrkkii niin lujaa. Joudut mun mustalle listalle jos ikinä IKINÄ sanot Shamelessin olevan huonoa televisiota. Tää sarja ansaitsee enempi hehkutusta, näyttelijät enemmän ylistystä ja käsikirjoittajille joku palkinto ny kouraan ja heti.  En tajua miten kestän kun tää kausi taas loppuu ja pitää odottaa uutta. Siihen asti pitää vaan katsoa uusintoja Canalilta over and over again.


FB statuksia...

24.3.2015.
"Kävästii nopee kaupassa hakee pari juttuu ja Matthew sai älyttömät kilarit ku ei saanut suklaamunaa jotka oli aseteltu houkuttelevasti kassojen lähelle. Oltiin niinku ei oltaiskaan. Sanoin et anteeks jos jotakuta häirittee tää mut kun tässä on nyt tiukka linja menossa tai nää uhmikset pahenee. Sain tsempit joltai muijalta joka muisti itse olleensa samanlainen raivooja, toiset tsempit tuli metron hississä eläkeläispariskunnalta jotka muistivat omien lasten uhmaraivarikohtaukset ja vaikka niistä on jo monta vuotta ei ne silti unohdu!"

 Matthew sai eilen semmoset itkupotkuhuuto-kilarit. Siis semmoset et verisuoni poksahtaa päässä ku huudan niin lujaa. Sit kakoo oksennusta melkeen. Meinas tulla turvavöistä ulos rattaissa. Pidin pääni. Ja muahan ei lapset pompottele.

24.3.2015.
"Emma on kutsuttu luokkakaverin synttäreille.... joka on poika..... ja mun mielest se poika näyttää iha nuorelta Justin Bieberiltä. En ehkä kestä!"
Emma on niin happy. Probleema vaan keksiä jotain 8 v pojalle. Mikä ois kiva lahja? Mun synttärilahja kaverille saa maksaa korkeintaan 10e. 

20.3.2015.
"Lapset on kaikki paitti Mona kavereilla kylässä. Ihanan hiljasta! Kämppä siivottu! Nii ja sain naapurilta autokyydin kauppaan ja takas! Iha huippu päivä!"
Siis onni on tyhjä tiskipöytä! Oon saanu pidettyä tiskivuoret poissa kohta koko viikon. Ja mikä ihana asia on naapuri, joka tarjoo apua kauppareissuille? Meillä kun ei ole autoa eikä hevillä tulekaan. Niin olipas luksusta kantaa ostokset autoon ja mennä ilman lapsia. Aion hyödyntää tätä ehkä ens lauantaina taas. Tänään käytiin tekemässä kolmen päivän ruokaostokset ja meinas kyllä henki lähtä. Mulla on kuitenki pieni armeija ruokittavana!
Sit piti kertoo siitä kuin nuo lapset ravaa naapurilla kylässä. Tää on ihan kiva järjestely, kun kaverit asuu samassa rapussa niin ovat joko kaikki (Emma, Naomi ja Matthew) siellä pari tuntia tai vuorostaan naapurin tyttö ja poika tulevat meille leikkimään. 

Thursday, 19 March 2015

Entä jos ei jaksa?


Pojan 3 vuotis synttärit olisivat ylihuomenna. Matias on ihan intona edelleen autoista, helikoptereista ja Angry birdseistä, mutta nyt uusin innostus on Star Wars. Veikkaan, että naapurin pojalla on asiaan pientä vaikutusta. Päässäni on vaikka miten monta ideaa kuinka järkätä Star Wars synttärit. Harmi vaan kun en osaa taitavasti toteuttaa mitään pääskenaarioita.
On asiassa toinenkin mutta.
Miten toimitaan, kun synttärit pitäis järjestää ja äiti ei jaksa?
Mulla on nyt koko viikon ollut nuhaa ja pelottaa, että poskiontelontulehdus iskis taas, kun päätä särkee ja painetta poskissa. Oon jo edellisen tulehduksen reseptinenäsuihketta ahkerasti käyttäny niinkuin lääkäri neuvos. Jospa se tästä. Energiaa ei vaan ole mihinkään ylimääräiseen.
Stressaa kaikki pinoavat laskut ja mulla on ollut huonoo tuuria meidän tuplarattaiden renkaiden kanssa. Onneksi Job on ne saanut korjattua, mutta kusi sukassa kuljen tuolla, että milloin ne taas posahtaa. Kiloraja on 30, Mona ja Matthew sitä eivät yhdessä riko lähellekään, mutta silti yritän rajoittaa ostosten lastaamista rattaiden koriin. Kaikki isot ja keveät menee sinne ja painavammat kannan  repussa/kassissa.
  
Kotia ei oo siivottu mitenkään koko viikolla, mitä nyt tavallista ylläpitosiivousta ettei tää koko homma kaadu kasaan. Keittiön kun saa raivattua aamiaisten ja lounaan jäljiltä niin alkaa uus kaaos iltaa kohti. Meillä on koko ajan semmonen oravanpyörä. Edelliset pyykit kun saa kuivana kaappiin niin uudet tulee tilalle kuivumaan. Kerran kun imuroit niin kohta joku taas murustelee. Saat lelut siivottua niin kohta kuuluu kun laatikot vedetään alas.  
Vierasmäärä juhliin nyt on muutenki mahdollisimman minimi (mitä nyt Emma on kavereitaan kutsunut paikalle jostain syystä) mutta mietin silti miten pääsisin kuin koira veräjästä, siitä mistä aita on matalin. Onneksi Matthew ei itse niinkään halua olla huomion keskipisteenä eikä välitä juhlahumusta (Uhmaikä tuntuu kestävän ikuisuuden).


Miten järkätä synttärit yhdessä päivässä mahdollisimman pienellä budjetilla sekä niin että pysyisin suht järjissäni? Onneksi seuraavat syndet on vasta...öh... toukokuussa. Oh dear.




Thursday, 12 March 2015

Ahdistaa.

Ens viikolla ois taas melkein joka päivälle jotain. No, maanantaina ei ole suunniteltuna mitään. Eli käydään vain kaupassa ja tehdään parin päivän ostokset. Tiistaina ois yleensä puheterapia Naomilla, mutta nyt se piti perua, kun samalle päivälle tuli neuropsykologin käynti keskustassa. Eli tutkitaan vähän tarkemmin Naomin erityistarvetta sekä tarkistetaan kouluvalmius.
Siellä pitää olla 8.30 eli meinaa aikaista aamua. Mua ahdistaa se, kun pitää tällä köörillä mennä ja ETSIÄ se koko katu. Oon niin surkea suunnistamaan. Varaan sen puoli tuntia kartan tutkimiseen ja pyörimiseen.
Keskiviikkona on normi kerhopäivä ja kauppareissu päivä. Torstaina puheterapia siellä Pasilassa ja heti sen jälkeen kerho. Perjantaina ei luultavasti mitään, mutta pitää valmistella Matiaksen synttäreitä. Lauantaina pidetään siis Matthewn synttärit. Ei haluta mitään suurempaa, perussetti vaan. En jaksa älytöntä ihmismäärää ja häslinkiä.

Nämä päivät, jolloin on jotain. Selviän niistä kyllä, mutta koko rumban jälkeen oon kyllä ihan poikki. Tarviin ainaki sen 30 minuutin lepohetken ilman mitään ylimäärästä. Telkkarit ja muut häiriöt kiinni. (Meillä on yleensä päivisin muutenkin telkkari kiinni). Saatan makoilla pimeässä ja imettää Monaa, ehkä torkahtaa hetkeksi. Sitten arkirumba taas jatkuu. Ruoanlaittoo, pyykkiä, siivoamista, järkkäilyä...Yleensä paahdan menemään ku höyryjuna, sitten kun pysähdyn niin väsähdän siihen. Olisi varmaan parempi tehdä noita juttuja ja pitää pieniä taukoja välillä. Häslään joka suuntaan. Saatan raivata keittiössä tiskivuorta, lukea kirjaa 10 minuuttia, syöttää Monaa, katsoa yhden Girls jakson verran, juosta pyykkituvassa, jynssätä kylppäriä, mopata keittiötä, imuroida olkkarin mattoa ja eteistä, raivata leluja, harjata pakkomielteisesti omaa tukkaa, vaihtaa Monan vaippaa ja vaatteita, juoksuttaa Matthewta potalle... Kaikki tämä esimerkiksi kahden tunnin sisällä. Pitäis rauhoittua.

Meidän talossa rauha on melko harvinaista herkkua. Komennan kyllä noita lapsia leikkimään omissa huoneissaan, jotta olkkari pysyis suht kondiksessa. Siellä voin sit rauhassa puhallella ja yrittää pitää päätä kasassa. Niin ja se rauhallinen teehetki, se on joka päivän pakollinen juttu.

Wednesday, 11 March 2015

Kyynel.

Oo, oispa ihanaa päästä Katy Perryn konserttiin. Emma rakastaa Katy Perryä ja Charli XCX:ää (joka ois lämppärinä) mutta eihän meillä oo ylimäärästä rahaa mennä tolle keikalle.
Emma on höpöttäny tosta jo viime vuodesta saakka. En ole edes kertonu, että Charli ois lämppärinä, kun se tyttö sekoais raukka.
Mä en oo muutes IKINÄ ollu missään Hartwall Areenan keikalla joten ois kyllä mahtava kokemus. Katylla on varmasti upea show. Eihän se nyt mikään Adele ole, mutta hei, huippu muija silti!
Kyllä mä vaan huudatan sen musaa kotona ja ollaan katottu se Katyn Part of me- dokumentti moneen kertaan.
Voi byyh. Mietin jo pikavipin ottamista, että pääsis tolle keikalle, eh eh. Onhan se nyt ainutkertainen tilaisuus. Millon muka Katy Perry tulee takaisin Suomeen? Never.

Kuulumisia.

Mitäs sitä tänne?
Luulin, et meillä ois nyt semmonen terve jakso menossa, mutta Naomilla on ollu nyt muutaman päivän kovaa yskää ja nyt mittasin kuumeenkin. Koko päivän on kuitenkin leikkiny ja käytiin puheterapiassakin eilen. Kerho jää nyt kuitenkin (taas) väliin.

Emmalla sujuu hyvin. Tänään on matikan koe johon ollaan harjoteltu. Neiti on ihan ässä kyllä matikassa. Peukut pystyssä, että tulee nappisuoritus! Onneks hällä ei ole mun matikkapäätä. Peri siis iskänsä laskutaidon. Jobilla nimittäin on ihan uskomaton laskupää. Nopeemmin se laskee jonkun laskutoimituksen päässä ennen kuin mä ehdin kaivaa laskimen esille.

Juuri eilen kehuin Monaa maasta taivaisiin kun on niin hyvä päivärytmi. Nukkuu nyt kahdet parin tunnin päikkärit ja läpi yön. Niin eiköhän eilen sitten ollut hereillä kympistä aamuyhteen asti. Mona oppi ryömimään ja nousee konttausasentoon. Tää varmaan vähän vaikuttaa nyt tähän nukkumiseen. Ei malttais niin millään.

Odotellaan muuten tässä Naomin eskaripäätöstä. Toivotaan, että pääsis tuohon Emman koulun viereen. Se ois tosi näppärä. Näkisivät siinä pihallakin. Maaliskuun loppuun mennessä pitäis saada tietää.
Matthewlle pitäis keksiä kans jotain virikettä syksylle. Emma siirtyy tokalle ja Naomi sinne eskariin. Olen sitten kahden kanssa vielä kotona. En oo varma jaksanko tätä kerhorumbaa syksyllä. Nää viemiset ja tuomiset hajottaa pään. En kyllä tiedä oisko Matthew vielä liian pieni tommoseen leikkikerhoon mitä Naomi nyt käy. Katsotaan millasta se meno sitten on kesän jälkeen. Mulla ois semmoinen ajatus, että oisin vielä vuoden kotona että Naomilla ois eskarin jälkeen joku kotona. Sitten kun Mona ois 2v vois alkaa ajatella mitä sitä ryhtyis tekemään.

Mulla on ollut kova hinku kirjoittaa. Tuntuu, että tää blogi ei riitä. Mulla on monta ideaa päässä mistä kirjoittaisin, mutten osaa päättää minkä niistä aloittaisin. Kirjoittaminen ois mun juttu, jos saisin harjoitella, työstää osaamista, keskittyä ja kunnolla paneutua asiaan. Voiko missään opiskella kirjoittamista? Jotenkin se vaan kuulostaa hassulta.

Thursday, 5 March 2015

Tukkakateus


Tämmöstä mä haaveilen.
Oon kyllä yrittäny kovasti olla mahdollisimman naturelli, mutta tää keltasuus tukassa ärsyttää. Haluisin semmosta puhdasta väriä.
Otsis oli niin hyvä juttu, että se on ja pysyy.
Mun oma  väri on kasvanu ehkä viitisen senttiä eikä näytä pahalta, mutta nuo latvat haluaisin elvyttää. Tukka saa myös jatkaa kasvamistaan kohti peppua.
Nyt ollaan tossa lapaluiden kohdalta menty ohi.



Wednesday, 4 March 2015

Päiviä.




Tämmösiä nämä mun päivät on... Emman kouluun valmistelua, kauppareissua,  neuvolaa, puheterapiaa, kerhoa. Bussissa ja metrossa kulkemista, kauppakassien kantamista, uhmaikäisen kanssa kamppailua, puolivuotiaan imetystä ja kiinteiden harjoittelua. Läksyissä auttamista, sormilla laskemista, kynien teroittamista. Pyykkäämistä, moppaamista, tukan letittämistä, hampaiden harjausta ja pyllyjen pyyhkimistä. Nenien niistämistä, sylittämistä, perunoiden kuorimista, sipulien pilkkomista. Iltasadun lukemista, sormella selkään piirtämistä, masujen kutittamista. Vaipparoskien kiikuttamista ulos, sukkien etsimistä, tahrojen pyyhkimistä, tanssimista. Eurojen laskemista, ruokalistojen tekemistä, laskujen pinoamista. Tuntemattomien kanssa jutustelua ratikassa,naapureiden kanssa rupatellen hississä, nahistelua lasten kanssa kauppojen käytävillä. Tv sarjan katselua ja keskeyttämistä, kiireellä ruoan syöntiä ja puoliksi syötyjä leipiä. Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. Nukuttamista, herättämistä, kuiskuttelua, kahvinkeittimen lataamista, vaatteiden viikkamista ja lapsilta salaa herkuttelua pimeässä.

Kiukuttaa, nälättää, väsyttää ja naurattaa. Hikoiluttaa, palelee, hermostuttaa, haukotuttaa, hymyilyttää, pelottaa. Kaikkea näitä.





Sunday, 1 March 2015

Niitä näitä.


Pitkästä aikaa kuva pläjäystä. 


Hiihtolomalla käytiin koko perheellä Hakaniemen Leikkiluolassa. Lapsilla oli hauskaa.








Iskän "heijastintakki" Tuo takki näyttää niin friikiltä pimeessä.
Ei ainakaan jää autoilijoilta huomaamatta onko siinä joku tietä ylittämässä vai ei.


Duhaa ja täitä!

Voe pojat!
Meitä kyllä nyt koetellaan... Itse tervehdyin niin kuinkas muutenkaan Matthew ja Mona hokasivat hankkia nuhan jostain. Viime yö meni kyllä melko huonosti, kun Mona pulautteli maitojaan yskiessä ja heräillessä. Emma ja Naomi olivat menossa kaverisynttäreille ja olin fixaamassa Emman tukkaa niin mikäs se siellä vilahtaa. No täitä! Ei muuta ku myrkyt päähän ja pyykkikori oli taas sekunnissa täynnä. Ei jumankauta!
Voi että mulla sapettaa. Voe MIKSIIIIIIII? Mua niin ottaa päähän. Onneks osaan päästä noista ällökkeistä eroon enkä enää ole paniikissa niinkuin ekalla kerralla. Mutta kyllä tää ketuttaa, kun seuraavat viikot on sitä päänahkan tuijotusta ja harjausta, harjausta, harjausta... Ja jos pitää vielä lisää niitä kalliita myrkkyjä ostaa niin moro vaan.
Hitto mistä noita oikein tulee? Meillä ei ole kohta enää kellään edes tukkaa päässä! Mä ja Emmahan ollaan meidän perheessä ainoat joilla on pitemmät tukat. Muilla on kynityt. Ja me pidetään se niin kerta ei mulla ole todellakaan aikaa harjata montaa päätä saati laittaa niihin niitä ökykalliita täishampoita ja linimenttejä. Tänään on vuorossa sitte pyykkivuoren pesu sekä perusteellinen imurointi.

Kaikki paska lykätään niille jotka sen kestää. Vaan kyllä me ollaan melko rautaa sitte!