Kaksplus.fi

Hakuna matata

Hakuna matata

Friday, 27 February 2015

50/50 vai soitetaanko kaverille?

Sillon kun äiti sairastaa niin koko huusholli menee kyllä kirjaimellisesti sekaisin.
Tällä viikolla on ollut poikkeustila. Mun sairastelu näkyy tietenkin siinä, että koti on kuin koiran oksennus. Mulla oli ensin kuume, sitten vatsa oireili ja kamala väsähtänyt olo. Pienikin rehkiminen aiheutti huippausta. Seuraavat asiat ovat olleet siis poikkeustilassa tällä viikolla:

A) En oo käynyt kuin 2 kertaa kaupassa koko viikolla. Enkä ole kyllä astunut uloskaan sen enempi.
B) En ole juonut yhtäkään kuppia kahvia.
C) Peruin tältä viikolta Monan neuvolan ja Naomin puheterapian.
D) Naomi ei ole mennyt kerhoon koko viikolla ja tää harmittaa.

Olen nyt miettinyt miten ottaisin asiaan puheeksi neuvolassa.
Olen muistaakseni lukenut äitiysblogeissa tästä. Tilanteenihan on tämä, että normaalisti jaksan kyllä lasten kanssa ja suoriutua arjen askareista. Tällä viikolla meinasi kuitenkin seinät kaatua päälle, kun vointi ei riittänyt MIHINKÄÄN. Torstait on kyllä raskaita päiviä kun on ensin Naomin puheterapia ja sieltä juostaan sitten Naomin kerhoon. Koko syksyn olen kyllä tätä rumbaa jaksanut, mutta tällä viikolla olin niin helpottunut kun ei sitten ollut noita puheterapia ja kerhokuskailuja tuplavaunujen kera.
Tällä viikolla esimerkiksi ois ollut ihana jos päivällä joku olis tullut ja vienyt Matthewn ja Naomin ulos leikkimään. Tai vaikka auttanut pitämään Monaa tyytyväisenä sillä aikaa, kun teen ruoan tai pesen pyykkiä. Naomin jos joku ois vienyt keskiviikkona ja torstaina kerhoon. Tuo on varmaan se hankalin asia tällä hetkellä. Puheterapiareissut vielä menee, mutta nuo kerhoreissut vaikka kerho ei kaukana meiltä sijaitsekaan. Monan ja Matthewn pukeminen ja raahaaminen mukana vie vähän voimia kyllä. Pakkohan Naomin on jotain virikettä saada, tosin kavereista hänellä ei kyllä ole pulaa tässä talossa. (Tällekin sunnuntaille olis yhdet kaverisynttärit jonne tytöt on kutsuttu).
Nyt kun vointi alkaa olla taas parempi, olen pyyhkinyt mielestäni pois koko avunpyyntöä.
Minulla on kuitenkin mies, joka auttaa lasten ja kodin kanssa. Tänäänkin mun piti vaan laittaa valmis ruoka uuniin minkä Job valmisti eilen illalla. Pitäiskö vaan antaa olla ja jatkaa samaa rataa?
Onhan meillä kuitenkin neljä alle 8 vuotiasta lasta. Siis yksi koululainen ja KOLME alle kouluikäistä.
Valitanko ihan turhasta?



Tv sarja hehkutusta.

Muistan kun pienenä oli monta sarjaa mitä tuli katsottua.
Oli Pulmuset, Cosby show, Beverly Hills 90210, Melrose Place, ER, Koti kuntoon, Mcgyver, Ally McBeal, Frendit, Dharma&Greg, ER... Lista jatkuu.
Aikuisena mulla on noussut rima korkealle. Vaikka tv sarjoja ois tuplasti enemmän tarjolla, montaa mieluista en ole löytänyt niiden joukosta.
Mä olen kauhean nirso tv sarjojen suhteen. Seuraan oikeastaan vain Shamelessia.
Siitä olen nähnyt joka ikisen jakson ykköskaudesta vitoseen. Se on ja tulee aina olemaan mun lemppari. Se on vaan niin loistava.
Lempihahmot vaihtelee joka kaudella. Ensin lemppari oli luonnollisesti Fiona. Sitten Carl, Kevin... Neljännellä kaudella Lip. Tällä hetkellä Mickey on ihan paras!

Mutta nyt, olen ihan koukussa uuteen sarjaan ja se on Girls!
Aloitin neljännestä kaudesta mikä on ihan pöljää, katsoin kaikki olemassa olevat jaksot ja siirryin ykköskauteen. Etenen tässä hitaasti ja katson milloin kerkeän.
Mutta miten ihana ja sukkela Lena Dunham onkaan! Koko sarjasta tulee mieleen Sinkkuelämää, Felicity ja Gilmoren tytöt, kaikki nuo sekaisin.




Tää on niin paras tunne, kun löytyy se oma juttu!
En oo kestäny kun kaikilla on joku sarja mistä tohkeilla. Jobilla on Walking dead ja Person of interest.
(Olen yrittänyt antaa molemmille mahdollisuuden, muttei ne vaan iske). Walking deadia katsoin tuon viime kauden verran. Olihan se hyvä mutten mä vaan jaksa.
Nyt on mullaki jotain mitä seurata. Pienet on ilot taas.