Kaksplus.fi

Hakuna matata

Hakuna matata

Friday, 30 January 2015

Herkkää.

  • Vuorovaikutustilanteet uuvuttavat.
  • Väenpaljous ahdistaa.
  • Välttelen konflikteja.
  • Minulla on voimakas eläytymiskyky.
  • Mielikuvitukseni laukkaa.
  • Minulle tulee herkästi huono omatunto.
  • Aistiherkkyys (näkö, kuulo, haju, tunto, maku) sekä muu kehollinen herkkyys (esim. tuntemukset verensokeritasapainosta, hormonivaihteluista tai säätilan muutoksista
  • Minulla on korkea empatiakyky.
  • Teen toisten puolesta asioita.
  • Haltioidun musiikista ja taiteesta.
  • Kova nälkä aiheuttaa minulle voimakkaan reaktion.
  • Välttelen mullistavia ja kuormittavia tilanteita.
  • Muiden mielialat vaikuttavat minuun.
  • Asioiden miettiminen sekä etukäteen että jälkikäteen.
  • Kun olin lapsi, vanhempani tai opettajani pitivät minua herkkänä tai ujona.
  • Pyrin välttelemään väkivaltaisia ohjelmia ja elokuvia.
Sosiaalisesti erityisherkkä aistii esimerkiksi yleisen ilmapiirin, aitouden ja stressin, ja ymmärtää sanatonta viestintää sekä rivien välejä. Henkisesti erityisherkälle uskonto, aatteet tai arvot sekä niiden toteuttaminen elämässä ovat tärkeitä. Hän saattaa myös aistia selittämättömiä asioita tai kokea johdatusta. Kiireisenä päivänä tai huonossa ilmapiirissä vietetyn ajan jälkeen tarvitsen rauhaa, luontoa ja yksinoloa puhdistautuakseni noista energioista.

Jonkinlainen diagnoosi siis tehty itsestä ja olen huomaavinani samanlaisia piirteitä Emmasta.
Oon saanut melkoisia ahaa elämyksiä, kun on alkanut kunnolla tutkimaan erityisherkkyyttä. HSP eli Highly Sensitive Person on ennen kaikkea ominaisuus, ei sairaus.

Tulee monia juttuja mieleen esimerkiksi juurikin sosiaaliset tilanteet.
Yleensä käyn päässä läpi tilanteita joissa joudun olemaan. Extempore treffit jonkun kanssa eivät yleensä onnistu vaan tykkään suunnitella ja valmistautua tilanteisiin. Siedän väenpaljoutta vain jonkun tunnin pari kerrallaan. Sitten on pakko päästä omaan rauhaan.
 Kaikenlaiset negatiiviset tilanteet ja konfliktit aiheuttaa minussa suurta ahdistusta. Tuntuu, etten saa henkeä ja pakenen näitä tilanteita. Pyrin myös katkaisemaan ihmissuhteita, joiden tiedän aiheuttavan minulle lisää tällaisia tilanteita. Osaan myös aistia ihmisistä tulenko toimeen heidän kanssaan vai en. Joistakin ihmisistä saan kylmiä väreitä.

Henkiset ja yliluonnolliset asiat ovat aina kiehtoneet minua. Uskon enkeleihin, yliluonnolliseen ja kuoleman jälkeiseen elämään. Näen enneunia ja välähdyksiä tulevasta. Rakastan kummitusjuttuja. En osaa selittää miksi.  Mietin monesti ovatko kaikki ihmiset joita ohimennen näen edes oikeasti olemassa vai näenkö minä vain heidät.

Säätilat vaikuttaa minuun myös herkästi. Sateisella ja harmaalla säällä olen alakuloinen ja väsynyt. Ukkonen jos on tulollaan saan kunnon päänsäryn.
Hormonaaliset tuntemukset olen aina tuntenut selvästi. Joka ikistä lasta odottaessa tiesin olevani raskaana ennen tikkuun pissimistä. Monan kanssa tunsin jopa kohdun seinämään kiinnittymisen. Jep. Pitäkää hulluna.

Elokuvia katsellessa liikutun ja eläydyn todella helposti. Ajattelen monesti päähenkilön olevan oikea henkilö. Draamat ovat mun lempparileffoja ja jos elokuva perustuu tositapahtumiin olen ihan täpinöissä. Saatan miettiä jotain elokuvaa tai kirjaa monta päivää. Joitain elokuvia saatan katsoa monta kertaa vain koska tykkään niistä tunteista joita koen elokuvaa katsoessa.

Olen aina itkeny herkästi. Jos näen jonkun itkevän, aukeaa mulla samantien kyynelkanavat. Oon ollut pienempänä älytön itkupilli. Aikuisena olen oppinut hillitsemään suuria tunnekuohujani jonkun verran, mutta nyt äitiyden kautta tunteet heittelevät taas.
Yksi asia josta en vaan osaa puhua on oma isäni ja hänen kuolema. Miehenikin tietää, että multa ei kannata alkaa kyselemään isästä paljoa, kun Niagaran putoukset alkaa!
Itken myös herkästi onnesta.

 Jos siellä näytön takana on muitakin erityisherkkiä niin muistakaamme, että tämä ominaisuus ei ole mikään muu kuin rikkaus. Jotkut ihmiset eivät tunne yhtään mitään eivätkä koe asioita millään tavalla. Ennemmin nautin tästä, että ylipäätään tunnen jotain.

Monday, 26 January 2015

Tässä ois joku otsikko.

Meillä on lapsilla kaikilla nuhaa. Kaikki vuorotellen rykii ja räkii. Emmalla ollu omituista sahaavaa kuumetta. Ollu jo 3 päivää pois koulustakin. Nyt ollaan jo voiton puolella, mutta itelläki vähä taas kurkkua kutisee. Mona vetäs eilen 3 tunnin päikkärit ja mun tissit meinas räjähtää.
 Jotta tämä postaus ei ois yhtä valitusvirttä meidän sairasteluista niin kerronpa miten me ollaan naureskeltu sitä miten ekan lapsen kanssa ollaan toimittu ja miten nyt neljännen kanssa.
Esimerkiksi kun lapsi sairastuu. Kerranhan me Jobin kanssa hälytettiin ambulanssi paikalle kun puoli vuotiaalla Emmalla oli kuumetta, yskä ja nuha. Kyllä. Oltiin niin varovaisia ja epävarmoja kaikesta. Meinas niitäki vähä huvittaa varmaan. Soitettiin aina sinne sairaanhoitaja linjalle, että kuinka nyt toimitaan. Joka ikinen kehitysvaihekin kirjattiin ylös Emman omaan kirjaan. Silloin seitsemän vuotta sitten valokuviakin tuli kehitettyä ahkerasti.
Tehtiin yhessä miehen kanssa kaikki kylvetykset ja imettämistäkin seurattiin ekoina päivinä kirjaamalla kellon ajat ja kummasta rinnasta syöty.
Kaikki kulkemiset meni Emman ehdoilla.

Kyllä edelleen ollaan epävarmoja tietyistä jutuista, mutta nyt tiedän milloin pitää oikeasti huolestua.
Niin sitä vaan oma asenne muuttuu, rentous ja varmuus näkyy.
Meiltä kysellään, että miten me päästään edes missään käymään tällä kokoonpanolla? No helposti! Jos Monalla iskee nälkä niin pysähdymmä syömään. Mä nyt imetän missä vain ja täältä tulee kyllä tekstiä jos joku alkaa urputtaa. (Kertaakaan kyllä kukaan ei ole tullut mulle sanomaan mitään). Tuplarattaat on kätsyt kahden pienen kanssa. Matthew täyttää 3 vuotta maaliskuussa. Katsotaan sitten kesällä onnistuuko kulkeminen kävellen, nyt poika on niin holtiton ettei se kiltisti vieressä kulkis. Mona on aivan huippuihana vauva, että nukahtaa heti kunhan rattaat lähtee liikkeelle. Bussin hurinakin varmaan tuudittaa neidin uneen.
Emma ja Naomihan on jo niin itsenäisiä ja reippaita, niistä mun ei tarvi ikinä stressata. Siinä kulkevat mukana. Useimmitenhan Emma on kuitenkin koulussa silloin kun esimerkiksi kauppareissuja tehdään. Yleensä olen siis kolmen lapsen kanssa liikkeessä. Monet mummut hämmästelee esimerkiksi ratikassa, että voi voi, onpas sinulla varmasti kädet täynnä kolmen lapsen kanssa. Muistan aina sanoa näille päivitteleville mummoille, että heh heh mulla on kyllä vielä yks koululainenkin vielä.

Juuri tänään Monan neuvolakäynnillä (By the way, Mona painaa 8 kiloa! Melko jytky!) naureskeltiin neuvolatädin kanssa kun mä en turhia stressaile. "Onko jotain mielen päällä? Mitään kysyttävää?" No eeeeeeei. Tällä kertaa Matthew näytti käynnin lopuksi peukkua ja sano heippa. Ahahhahaaa. Meidän pojassa on oikea asenne!

Friday, 23 January 2015

Kuumeilua.

Emma on ollut jo kaks päivää poissa koulusta kuumeen ja yskän takia. Emmasta näkee kyllä heti jos kaikki ei oo hyvin. Nyt neiti on nukkunu päivällä ja litkiny jopa teetä mun kanssa. (Mähän oon nykyään oikee teesieppo). Emma vetäs panadolit huiviin ja nukahti. Herätessä pelkäs meidän olkkarin mattoa. Daddy vei maton parvekkeelle. Emma sano näkevänsä kaikkea uutta. Mitä se sitten tarkottaakaan? Aiemmin päivällä kysyki moneen otteeseen, että onko meillä uus telkkari. Öööö ei?
Mähän olin pienenä kauhee kuumehourailija. Näin kaikkia pikku-ukkoja. Huidoin niitä olkapääni päältä ja muuta sellasta. Muistan vaan hämärästi kuin outo se tunnetila on eikä sitä osaa selittää mitenkään. Mä näin makuuhuoneen katossaki jotain.
No, tämä on näköjään sitten periytynyt tyttärelleni.

Wednesday, 21 January 2015

Mummu,lepää rauhassa.

 Joulukuussa otettu harvinainen perhepotretti.
Kaikki sisarukset perheineen sekä mamma, kaik yhes koos.


Hehheh!

Tammikuun 8.päivä 2015.
"Naomille haettu eskaripaikkaa! Mis vaihees siit tuli noin iso? Kerto tänään kotimatkal kerhost et muuttaa isona Emman ja Lempin kans yhteiseen kämppään ja tekevät yhessä ruokaa. Saamme tulla myös kylään.
Mona osaa kääntyy mahalleen ja siit takas selälleen. Kohta näyttäs ryömivänki. Ja nauraa käkättää vaan.
Emma osaa lukee ja on parempi matikas ku mä! Tekas itellee iltapalaaki ku mää en vaa jaksanu.
Kun taas Matthew kiskoo pippeliään sohvalla ja hokee mamma.pissssssssss.mamma.pottaaaa.psssssss."

Evvk lapsiperheet?


Mua kyllä suututtaa tää lapsiperheiden kohtelu nykyään. Lapsilisiä mentiin sorkkimaan mikä sai mut aivan raivohulluuden partaalle ja seuraavaksi ilmainen matkustaminen rattaiden kanssa loppuu ratikoissa ja metroissa. Näkeehän näitä tyhjien vaunujen kanssa matkaavia, eivät ole varmasti yhtään auttaneet asiaa.
Jos tämä uudistus tulee voimaan vasta vuonna 2017, olen toivon mukaan työelämässä silloin, mutta kyllä harmittaa muiden äitien puolesta. Nyt kun mekin asutaan tässä ratikan ja metron lähellä kaikenlainen liikkuminen on ollut niin helppoa verrattuna mitä se oli Koivukylässä aikanaan. Bussit meni harvakseltaan joten kauppareissut oli melko tuskan takana. Monesti päädyttiin kävelemään, kun seuraava bussi menisi puolen tunnin päästä. Silloin olin kyllä hyvässä kunnossa. Soo soo, eipä valiteta!

Nyt ei olla myöskään linnouduttu sisälle vaan ollaan huoletta pystytty tulemaan ja menemään julkisilla. Kaikki on ollut tosi vaivatonta.

Uskallan kyllä sanoa, että ilmainen matkustaminen kehoittaa liikkumaan eikä jämähdetä neljän seinän sisälle. Jos pitäisi valita ilmainen bussikyyti tai maksullinen ratikka niin kyllä odotan siellä pakkasessa sitä saamarin bussia. Tämähän tarkoittaa sitä, että näin tekee moni muukin äiti. Tämä taas meinaa ruuhkaisia busseja. Ei hyvää päivää.

Ymmärrän kyllä, että näin saadaan kalliita lippuhintoja alemmas ja hienoa, että lapsilippu olisi ikävuoteen 17 asti. Mutta hintojen ois parempi mennäkin sitten alemmaksi! Välillä pistää niin vihaksi, kun ei helpoteta lapsiperheiden elämää. Lama on joo. Pännii vaan kuinka aina lapsilta viedään, koska ei tämä äitiysraha ja kotihoidon tuki mikään suuri ole. Joka ikinen sentti pitää laskea. Onneksi mies on töissä, muuten oltais melko pinteessä. Näinpä sitä odotetaan päivää jolloinka Monalla tarpeeks ikää mennä päiväkotiin ja itse takaisin työelämään niin on vara tehdäkin jotain. Vaikka ajella sillä metrolla ja ratikalla sitte!

Heja Sverige!

Päivitystä jälkijunassa! Miten mä oonkin niin saamaton tän blogin kanssa nykyään? Ai niin joo. Mulla on neljä lasta! Naomilla on kurkku kipeä, joten jätetään kerho tänään välistä. Eipä Naomi ole tainnut olla kerhosta pois kun yhden kerran koko syksyn aikana. Eli nyt mulla on hyvää aikaa kirjotella, kun ei tarvi olla viemässä ja hakemassa kerholaista.
Kerrotaanpas siis vähän kuulumisia. Käytiin viettämässä vuoden vaihtumista Ruotsissa, Tyresössä kaveriperheen luona. Oli kyllä mukavaa niin meillä aikuisilla kuin lapsillakin. Emma, Naomi ja Isabella olivat kyllä niin hyvä kolmen kopla. Mumbi ja Matthew olivat samanikäisiä ihanan kamalia uhmailijoita. Shiko ja Mona taas klaanin nuorimmaiset söpöläiset. Frozenin Let it go piisiä on kyllä nyt saatu yliannostus tällekin vuodelle. Vaikka ei oltu tätä perhettä nähty pitkään aikaan niin oli ihan kuin ei oltais oltu erossa yhtäkään päivää. Nämä on niitä ainutlaatuisia ihmisiä joiden kanssa voi jatkaa siitä mihin oltiin jääty. Ikävä heitä jo ja ikuista pölinää, naurua ja meteliä. Ryhmärämä! Gitahit ja Mutahit yhdessä.





Saatiin kyllä laivalla melko pitkiä katseita tän meidän lauman kanssa. Siis neljä lasta ei mun omasta mielestä ole edes paljon, mutta joidenkin ihmisten mielestä meidän lapsiluku on jotain semmosta, että se jakaa mielipiteitä joko niin, että katsellaan pää kallellaan ihastuksesta TAI suu auki ammollaan kauhistuksesta. Meillä kyllä meni laivareissu onnistuneesti, alkuun meinattiin kyllä myöhästyä, kun odotettiin ratikkaa väärällä pysäkillä, sitten rukoiltiin sormet ja varpaat ristissä mahdutaanko tuplien kanssa ratikan vaunuosaan sekä osataanko juosta pysäkiltä terminaaliin. Onneksi oli muitakin matti myöhäsiä ratikassa, joten yhdessä juostiin laukkujen ja rattaiden kanssa.
High five kuitenkin Jobin kanssa kuin hyvin meillä sujuu reissaaminen neljän lapsen kanssa.